Tervehdys Torontosta
Hei!
Olen Harjuniemen Minna, kohta viisikymppinen ammattiopisto Lappian opiskelija Tervolasta. Valmistun tänä keväänä lähihoitajaksi kuntoutuksen osaamisalalta Kemistä.
Perheeseeni kuuluvat 18- vuotias tytär ja kissa. Hieman laajempaan perhepiiriin kuuluvat äiti, neljä sisarusta ja heidän perheensä.
Olen siis tullut kuuden viikon työssäoppimisjaksolle Toronton Suomi-kotiin. Seuraavasta linkistä löytyy lisätietoa:suomikoti.ca
Ajatus Kanadaan lähdöstä alkoi muokkautua loppusyksystä, kun opettajani Heikki Alatalo otti puheeksi mahdollisuuden lähteä suorittamaan työssäoppimisjaksoa ulkomaille. Vaihtoehtona oli myös mm. Englanti, mutta jotenkin tämä Kanada kolahti enemmän. Pitihän sitä ajatusta kuitenkin kypsytellä jonkin aikaa, vaikka tietyllä tavalla oli itsestään selvää, että lähden, jos mahdollisuus tulee. Onhan tämä ainutkertainen mahdollisuus, jota ei kannata päästää livahtamaan ohitse.
Heikin lisäksi jo tässä vaiheessa kiitokset matkan mahdollistaneelle Kanada-verkostolle. Helppoa ja turvallista oli lähteä matkaan, kun Marja-Liisa Tyystälä meidän ammattiopisto Lappiasta ja Risto Virkkunen Kainuun ammattiopistosta huolehtivat käytännön järjestelyistä. Kiitos myös Turun ammatti-instituuttiin Kaarina Valo-Laukkaselle, kun saatoit minut perille asti. Kaarinan kanssa on ehditty jo tutustua Torontoon, mutta siitä myöhemmin.
Kauas on pitkä matka, varsinkin kun pohjoisesta lähtee liikenteeseen. Minun matkani alkoi jo klo 3 maaliskuisena lauantaiaamuna, kun bussi Kemistä lähti Oulunsalon kentälle. Jatkolento Lontooseen lähti klo 14, joten aikaa palloilla Helsingin päässä oli runsaasti. Mutta ei siinä mitään. Kivahan sitä lentokenttäelämää on seurata.
Lontoossa oli koneen vaihto. Väsymys painoi siinä vaiheessa jo melkoisesti ja elokuvan katsomisen ja ruokailun jälkeen silmät painuivat raskaasti kiinni, melkeinpä siihen asti, että kone alkoi laskeutua Torontoon.
Loppusuora olikin jo käsillä ja otimme Kaarinan kanssa taksin majapaikkoihimme. Vuokraemäntäni Ulla otti minut lämpimästi vastaan. Ja mikä parasta, Suomi-koti näkyi "kotini" pihalta, joten työmatkat menee kävellen. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Kaarinan kanssa sovimme seuraavan päivän ohjelmasta, mutta siitä myöhemmin.
- Minna
Ajatus Kanadaan lähdöstä alkoi muokkautua loppusyksystä, kun opettajani Heikki Alatalo otti puheeksi mahdollisuuden lähteä suorittamaan työssäoppimisjaksoa ulkomaille. Vaihtoehtona oli myös mm. Englanti, mutta jotenkin tämä Kanada kolahti enemmän. Pitihän sitä ajatusta kuitenkin kypsytellä jonkin aikaa, vaikka tietyllä tavalla oli itsestään selvää, että lähden, jos mahdollisuus tulee. Onhan tämä ainutkertainen mahdollisuus, jota ei kannata päästää livahtamaan ohitse.
Heikin lisäksi jo tässä vaiheessa kiitokset matkan mahdollistaneelle Kanada-verkostolle. Helppoa ja turvallista oli lähteä matkaan, kun Marja-Liisa Tyystälä meidän ammattiopisto Lappiasta ja Risto Virkkunen Kainuun ammattiopistosta huolehtivat käytännön järjestelyistä. Kiitos myös Turun ammatti-instituuttiin Kaarina Valo-Laukkaselle, kun saatoit minut perille asti. Kaarinan kanssa on ehditty jo tutustua Torontoon, mutta siitä myöhemmin.
Kauas on pitkä matka, varsinkin kun pohjoisesta lähtee liikenteeseen. Minun matkani alkoi jo klo 3 maaliskuisena lauantaiaamuna, kun bussi Kemistä lähti Oulunsalon kentälle. Jatkolento Lontooseen lähti klo 14, joten aikaa palloilla Helsingin päässä oli runsaasti. Mutta ei siinä mitään. Kivahan sitä lentokenttäelämää on seurata.
Lontoossa oli koneen vaihto. Väsymys painoi siinä vaiheessa jo melkoisesti ja elokuvan katsomisen ja ruokailun jälkeen silmät painuivat raskaasti kiinni, melkeinpä siihen asti, että kone alkoi laskeutua Torontoon.
Loppusuora olikin jo käsillä ja otimme Kaarinan kanssa taksin majapaikkoihimme. Vuokraemäntäni Ulla otti minut lämpimästi vastaan. Ja mikä parasta, Suomi-koti näkyi "kotini" pihalta, joten työmatkat menee kävellen. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Kaarinan kanssa sovimme seuraavan päivän ohjelmasta, mutta siitä myöhemmin.
- Minna
Kommentit
Lähetä kommentti